Viinituotanto
Ennen kuin aloitamme, tarvitsemme noin 40 litran kattilan, panimolämpömittarin 0–100 °C, suodattimella varustetun astian, tärkkelyksen jodi-indikaattorin sekä raaka-ainesetin: maltaat, humalat ja hiivan valitun reseptin ja oluttyylin mukaan (kuvaus on sovitettu vaalealle pintahiivaoluelle, maltaita noin 5 kg).
Oluen valmistus aloitetaan maltaiden rouhinnalla*, eli jyvien sopivan karkeaksi rouhimisella. Maltaita ei saa jauhaa liian hienoksi ns. jauhoksi, sillä se voi vaikeuttaa suodatusta.
*Maltaat voi tilata valmiiksi rouhittuina tai rouhia itse mallasrouhimella.
Kotipanemisessa käytetään useimmiten infuusiomenetelmää mäskäykseen, ns. yksilämpötilamäskäystä. Se on kotioloissa yksinkertaisempi ja kätevämpi.
Eli:
Kaada valitut maltaat hitaasti kattilaan, jossa on 15 litraa vettä noin 70–73-asteisena. Sekoita, jotta ei synny paakkuja ja mallas jakautuu tasaisesti. Lämpötilan tulisi asettua 65–67 asteeseen.*
Pidä tämä lämpötila noin 40–60 minuuttia reseptistä ja maltaista riippuen. Entsyymit pilkkovat tärkkelyksen yksinkertaisiksi sokereiksi, jolloin käymisen aikana hiiva tuottaa alkoholia ja hiilidioksidia .
Mäskäyslämpötilat
Mäskäyksen voi tehdä ns. laiskasti (ilman lämpötilataukoja) ja pitää lämpötilan 60–70 asteessa. Mäskäyksen voi myös tehdä eri lämpötiloissa käyttäen ns. taukoja. Ensin mäskätään 62–65 asteessa 30–40 minuuttia (beeta-amylaasi toimii), sitten 70–72 asteessa seuraavat 30 minuuttia (alfa-amylaasi toimii) – tulevasta oluesta tulee täyteläisemmän makuista ja alkoholipitoisempaa.
Mäskäyksen etenemistä voi tarkistaa tekemällä joditestin* tärkkelyksen jodi-indikaattorilla.
*Joditesti – ota näyte mäskistä valkoiselle lautaselle ja tiputa päälle tärkkelyksen jodi-indikaattoria. Jos väri muuttuu violetiksi (positiivinen tulos), se tarkoittaa, että mäskissä on vielä tärkkelystä ja prosessia tulee jatkaa.
Jos väri ei muutu, eli testi on negatiivinen, mäskäyksen voi katsoa päättyneeksi.
Nosta mäskin lämpötila 78 asteeseen noin 15 minuutiksi, jotta entsyymit inaktivoituvat ja mäskin liiallinen viskositeetti estyy. Suodatukseen voi käyttää valepohjallista astiaa tai punosletkusuodatinta. Hanallisen astian pohjalle asetetaan rei’itetty sisäastia ja mäski maltaineen siirretään hitaasti. Näin muodostuu suodatinpeti, jolloin vierre kirkastuu. Odota noin 20 minuuttia maltaiden ja pedin asettumista. Ensimmäiset muutamat litrat mäskistä tulee kaataa takaisin astiaan, jotta vierre kirkastuisi. Kun kaikki on suodatettu, jäljelle jäänyt mäskijäte (mallas) tulee huuhdella 78-asteisella vedellä jäljellä olevien sokereiden poistamiseksi.
Humalointi
Kaada vierre takaisin kattilaan ja kiehauta. Lisää sovitut humala-annokset: ensin katkero- humalat, sitten maulle ja aromille tarkoitetut (aromihumalat). Humalointi kestää tavallisesti noin 60 minuuttia.
*Humalat voi lisätä suoraan vierteeseen tai laittaa humalapussiin.
Seuraavaksi humalat erotetaan vierteestä suodattimella tai nostamalla pussi pois. Humaloitu makea vierre on jäähdytettävä mahdollisimman nopeasti esim. uppokierukkajäähdyttimellä, ja se on ilmattava jatkuvalla sekoituksella.
Kaada valmis, jäähdytetty vierre desinfioituun käymisastiaan ja lisää rehydroidut hiivat. Sulje tiiviisti ja anna käydä.
Pääkäyminen kestää noin 7 päivää, minkä jälkeen voidaan tehdä hiljainen käyminen. Tätä varten nuori olut siirretään hiivasakan päältä toiseen käymisastiaan vielä viikoksi tai kahdeksi halutusta oluttyylistä riippuen.
Hiljaisen käymisen aikana oluen voi myös kuivahumaloida.
Käyminen voidaan lopettaa arvossa 0–1 °Blg.
Tämän jälkeen olut voidaan pullottaa hanaa käyttäen. Pullojen tulee olla puhtaita ja desinfioituja. Jokaiseen pulloon lisätään 4 grammaa kiteistä glukoosia. Korkita ja jätä hiilihapottumaan. Tyylistä riippuen olutta voi maistaa viikon kuluttua tai vasta muutaman kuukauden päästä.
Hyvää ruokahalua! ...sillä kotitekoinen on parempaa!
